Olet kuullut varmasti sanonnan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. No se on viisas sanonta, ja pätee myös minuun. Viheralan ammattilaisena kevät on minulle yrittäjänä niin kiireinen, että oma piha saa rehottaa mielin määrin, kun sille ei yksinkertaisesti ole aikaa. Tämä ei kuitenkaan ole haitannut minua ihan kauheasti, koska olen suunnitellut ja muokannut oman pihani koko ajan mahdollisimman helppohoitoiseksi. Paljon havuja, kestäviä kasveja ja selkeät muodot – se on oman pihani salaisuus. Se, että yrittäjällä on kiire, ei ole ollenkaan huono asia ja olen siitä kiitollinen teille kaikille – ihanat ja mukavat asiakkaani.

En ole juurikaan harrastanut viljelyä. Pihassani on kaksi omenapuuta, muutama mustaherukkapensas , 4-5 pensasmustikkaa ja maanpeitteenä tarha-ahomansikkaa, joista lapset pieninä riemuitsivat, kun löysivät punaposkisia herkkuja omasta pihasta. Viime kesänä päätin kuitenkin kokeilla askelta uuteen, ja perustin pihaamme keittiöpuutarhan.

Keittiöpuutarhan perustaminen lähti halusta hyödyntää pientä piha-aluetta, joka sijaitsee rakennuksen välittömässä läheisyydessä. Siinä oli jo marjapensaat, mutta muuten alueella kasvoi nurmikko. Olen suunnittelijana sitä mieltä, että piha pitää olla toimiva ja helppohoitoinen ja sama sääntö pätee myös nurmikkoon. Se pitäisi olla yksi selkeä alue, jonka ajaminen on helppoa ja nopeaa. Vaikka mieheni ei purnannut aikaisemmin tämän nyt muutetun alueen nurmikon ajosta, johon ruohonleikkuri työnnettiin polun kautta, nyt hän on mielissään, kun nurmikko on yksi ehjä kokonaisuus.

Poistimme siis viime kesänä noin 20 m2 nurmikkoa, hankin kolme viljelylaatikkoa ja kivesin niiden ympäristön betonikivillä. Koska alue on keittiön ja ruokahuoneen oven vieressä, teimme liuskekivestä polun portaista viljelylaatikoille. Mullalle jääneelle alueelle istutin rönsyansikkaa, joka on tehokas ja kestävä maanpeitekasvi. Mukana on myös muutama suikeroalpin taimi ja katson nyt, miten niiden kumppanuus toimii. Rönsyansikka taitaa kuitenkin olla se vahvempi osapuoli. Kun viime kesä siis päättyi, minulla oli valmiina alue tulevaa hyötykasviviljelyä varten.

 

Kiireisen kevääni vuoksi oikaisin sen verran, että ostin valmiit taimet ja ryhdyin kokeilemaan  viljelyä niiden avulla. Muutama kesäkurpitsan taimi, salviaa, tinjamia, pinaattia, valkosipulia ja basilikaa, siinä ainekset, joista syntyy jos jonkinlaista soppaa. Taimet istutin multaan, johon olin sekoittanut vähän hyvin palanutta hevosen lantaa ja hiekkaa. Sitten vaan odottamaan tulevaa satoa. Taimien väliin istutin muutamia samettikukkia, jotka karkoittavat tuoksullaan hyönteisiä ja ovat ihan hauskan näköisiä yrttien ja kesäkurpitsojen välissä. Koska kesäkurpitsa kasvaa isoksi, varasin sille oman laatikon ja taimia hankin heti kaksi.

 

Kesä on ollut viileä ja sateinen, joten en ole viljelyksiäni kastellut kuin muutaman kerran. Tuuli kuivattaa kasveja myös, vaikka ei olisikaan kuiva kesä, joten se kannattaa huomioida, kun istuttaa taimia pihalle – olivatpa ne sitten yksi- tai monivuotisia. Jos istutat monivuotisia kasveja, huolehdi siitä, että ensimmäisenä kesänä kastelet niitä säännöllisesti. Kastele mielummin vaikka kerran viikossa tai kahdessa, mutta kastele silloin niin, että vesi imeytyy mullan pintaa syvemmälle. Veden imeytymisestä mustaan varmistut, kun tutkit multaa hiukan syvemmältä

Nyt elokuun loppupuolella saan reilun sadon. Kasvuun ovat pyrähtäneet persilja, ruohosipuli,  kovalehtinen basilika, salvia, ja timjami. Kesäkurpitsojakin olen löytänyt  viljelylaatikosta jo ja lisää on tulossa. Kokeilin tavallista basilikaakin ihan kaupan taimesta, josta olin käyttänyt jo osan, mutta se ei innostunut kasvamaan vaan hiipui pikkuhiljaa pois. Teen usein pestoa, jota käytän sellaisenaan tai lisään sitä erilaisiin ruokiin kokkailun lomassa. Nyt aion kokeilla peston valmistusta kovalehtisestä basilikasta, josta sain hyvän sadon. Tavallinen basilika on kylmän arkaa, mutta tämä kovalehtinen versio ei kesän viileydestä näyttänyt olevan moksiskaan. Ystäväni teki kesällä lehtipersiljasta pestoa, joka oli maukasta ja sopii myös lisäkkeeksi sellaisenaan tai maustamaan ruokia.

Pesto, jota itse teen aina usein ja josta koko perhe pitää, rakentuu suunnilleen seuraavasti.

Pesto

2 isoa nippua basilikaa (vaikka kaupan yrttiruukullista)

noin desilitra cashewpähkinöitä

pieni pussi n. 80 g pinjansiemeniä Joskus laitan pelkkiä cashew-pähkinöitä

2-3 valkosipulin kynttä tai enemmän, jos rakastat sitä

2-3 rkl parmesanjuustoraastetta

n. 1-2 dl hyvää oliiviöljyä, lisää sitä vähitellen loppuosassa

ja ripaus mustapippurirouhetta tai rouhi sitä suoraan pestoon lopuksi.

Laita aineet sekoittimeen ja soseutat ne löysäksi  kastikkeeksi. Oliiviöljyä voit laittaa aluksi hiukan vähemmän ja jos tuntuu siltä, lisää sitä lopuksi niin, että saat löysähköä kastiketta. Voit lisätä myös parmesanraastetta, jos haluat mausta suolaisempaa. Ja jos kaipaat makuun voimaa, lisää hiukan mustapippuria. Jos haluat kokeilla punaista pestoa, lisää siihen aurinkokuivattuja tomaatteja.

Käytän pestoa uunikalan mausteena suolan lisänä, kanan mausteena ja se sopii myös kaikkiin kasvisruokiin. Se toimii myös sellaisenaan pastan kanssa. Käytän sitä myös kasvispataan, jota muokkaan aina kaapissa olevien aineiden mukaan. Kokeile vaikka sitäkin.

 

Kasvispata

1 iso kesäkurpitsa

2-3 dl kukka- tai parsakaalia

4-5 valkosipulin kynttä

1 paketti fetajuustoa (esim. Apetina)

pieni purkki mustia kivettömiä oliiveja

1 prk tomaattimurskaa

2-3 rkl pestoa tai yrttejä kourallinen

rouhittua mustapippuria maun mukaan

Valuta feta ja oliivit. Pilko feta, kesäkurpitsa ja kukka- tai parsakaali. Pistä kaikki ainekset isoon uunivuokaan ja annat muhia pari tuntia n. 200 asteessa. Toimii lisukkeena esim. riisille ja kanalle tai ihan sellaisenaan.

En ole loistokokki tai edes innokas kokkailemaan, mutta pestolla saa kaikesta ruuasta parempaa ja tuo kasvispaistos on vaan kerta kaikkiaan niin hyvää, että sitä tulee tehtyä läpi vuoden – etenkin nyt omista kesäkurpitsoista. Kokeilepa viljelyä ensi vuonna näillä vinkeillä. Se on mukavaa ja helppoa eikä viljelyaluekaan ole yhtään hassumman näköinen.

Nauti pihasta!