Ystäväni Anneli Heikkilä, joka asustaa Oulun Haukiputaalla, on koulutukseltaan mm. puutarhuri. Hän on tarhannut mehiläisiä yli kymmenen vuotta. Mehiläiset ahkeroivat Annelille hunajaa, joka on mitä monipuolisin luonnonherkku. Annelin kolmihenkinen perhe käyttää hunajaa noin kolmekymmentä kiloa vuodessa. Jos kesä ei ole hunajan suhteen hyvä, mehiläiset takaavat kuitenkin perheelle runsaan ja maukkaan marjasadon.

Lue seuraavasta Annelin vinkit ja neuvot pölyttäjistä, mehiläisistä ja niiden tarhauksesta. Artikkelin kuvat: Hunaja.net / Mehiläishoitajain Liitto

’Pihan pistiäisiä mehiläistarhaajan näkökulmasta

Kasvit tarvitsevat pölytyksen tuottaakseen hedelmiä, siemeniä tai marjoja. Kasvit ovat tuulipölytteisiä, hyönteispölytteisiä tai itsepölytteisiä. Hyönteispölytteisen kasvin pölyttäjä voi olla kimalainen, mehiläinen, ampiainen, muurahainen, monenkirjava joukko kukkakärpäsiä tai joku muu.

Miten kimalaisen erottaa kukkakärpäsestä tai mehiläisestä? Ihan helposti. Kimalainen on pörröinen, paksu ja pörisevä mesipistiäinen. Ahkera pölyttäjä, joka ei ilmoista piittaa, vaan lentää tihkusateessa ja alhaisissa lämpötiloissa etsien mettä ja kuljetellen siitepölyä turkissaan kukasta kukkaan. Kevään ensimmäisiin kimalaisiin on syytä suhtautua kunnoittavasti. Ne ovat kuningattaria.

Kimalaiskuningatar on talvehtinut yksin jossain kolossa. Ilmojen lämmettyä, se kömpii etsimään ravintoa aloittaakseen pesän rakennuksen ja munimisen sinne. Jos pihassasi on vaikka krookuksia, kimalaiskuningatar saa siitä siitepölyä ravinnokseen. Jos olet jättänyt tontin reunalle pajun tai puumaisen raidan, joka kukkii keväällä kuin mimosa ikään, kimalainen suuntaa onnellisena sitä kohti. Pajun kukinnot ovat monen keväisen hyönteisen elinehto.

Ampiainen ei ole merkittävä pölyttäjä, vaikka se voi hakea mettä kukista. Se on karvaton, eikä pysty kuljettamaan siitepölyä. Ampiainen on selvästi jaokkeinen ja hoikka verrattuna mehiläiseen. Kaikkia lentäviä ja pöriseviä hyönteisiä luullaan ampiaisiksi ja suhtaudutaan niihin vihamielisesti. Edes ampiainen ei ansaitse sitä. Se tosin saattaa pistää ihan huvikseen, mitä kimalainen tai mehiläinen eivät sitä yleensä tee. Ne pistävät vain joutuessaan pinteeseen tai puristukseen.

Mehiläinen on kimalaisen ohella hyönteinen, jota ihminen pitää kotieläimenään. Kun kimalainen on kotieläimenä, se asustaa ihmisen rakentamassa pesässä pölytystöissä esim. kasvihuoneessa. Joka kevät kasvihuoneeseen tuodaan uusi, pieni kimalaisyhdyskunta.

Mehiläisyhdyskunta asustaa samassa pesässä vuosia ja talvehtii yhdyskuntana. Näin huhtikuussa mehiläisyhdyskunnan kuningatar aloittelee munintaa kasvattaakseen pesän väkimäärää tulevaa satokautta varten. Jotta kuningatar alkaa munia, se tarvitsee siitepölyä ravinnokseen. Hyvällä lentosäällä työläismehiläiset pääsevät hakemaan siitepölyä lepästä tai aina satoisasta pajusta. Siitepölyllä ruokitaan myös toukat, joista kasvaa kotelovaiheen kautta uusia mehiläisiä. Jos pajun kukinnan aikaan on hyvä lentosää, ei sada ja on yli kymmenen astetta lämmintä, mehiläiset selviävät hyvin seuraavan ruokaisan kasvin kukintaan. Voikukka on mehiläisten herkkua. Jos säät ovat olleet otolliset eikä sadosta ole pulaa, voikukasta voi saada myös ensimmäisen hunajasadon. Voikukkahunaja on kauniin keltaista kuin voi.

Kesän edetessä mehiläiset hakevat satoa mieleisistään kasveista. Puolukka on hyvä mesikasvi. Puolukkahunaja on herkullista, kuin toffeeeta. Myös vadelman vaatimaton kukka tuottaa mehiläisille mieleistä mettä. Vadelmahunaja kiteytyy nopeasti, mutta on herkkua sekin. Horsman kukinta-aikaan on yleensä mehiläisten ja mehiläistarhaajan pääsatokausi. Silloin toivotaan lempeää sadetta joka kolmas yö ja lämpimiä poutapäiviä. Horsmahunaja on juoksevaa ja pysyy juoksevana koko talven.

Horsman kukinnan jälkeen kukat vähenevät luonnosta ja hunaja otetaan pois mehiläispesistä. Hyvänä vuonna hunajaa voi tulla kymmeniä kiloja yhdestä pesästä, mutta sateisena kesänä voi tulos jäädä miinukselle, eli on jouduttu ruokkimaan mehiläisiä. Kun hunajat on otettu pesistä, tilalle laitetaan sokeriliuosta. Mehiläiset valmistavat sokerista talviruuan. Suomen oloissa sokeri on mehiläisille parempi talviruoka kuin hunaja. Sokeriravinnolla mehiläiset voivat pysyä pesässä koko talven ilman tarvetta suolentyhjennykselle.

Pölyttäjät voi ottaa huomioon pienessäkin pihassa valitsemalla hyviä mesikasveja, antamalla luonnonkukkien kukkia reuna-alueilla ja pitämällä leikatun nurmikkopinta-alan mahdollisimman pienenä.
Herukat, vadelma, omena- ja kirsikkapuut ovat hyviä mesikasveja ja hyvä pölytys kasvattaa suuret marjat ja hedelmät. Pihlajan- ja tuomenkukat kelpaavat mehiläisille. Lehmuksesta kerätään tummaa lajihunajaa. Orapihlaja, paatsama ja aronia tuottavat mettä, ruusut enimmäkseen siitepölyä pölyttäjille.

Kevään sipulikukista, kuten krookus, kevättahti, sinililja, helmililja mehiläinen saa siitepölyä ja mettä. Kesäkukista hunajakukka ja malva ovat satoisia. Kimalainen tarkastaa krassin kukat kerta toisensa perästä, jäikö sinne jotain. Runsaasti ja näytävästi kukkivat kesäkukat eivät tuota pölyttäjille mitään, kuten pelargoni, petunia tai begonia. Yrtit, kuten mintut, ajuruohot ja meiramit sen sijaan kelpaavat hyvin. Perennoista mesikasveja ovat ainakin kurjenpolvet, väriminttu, piiskut, maksaruohot, tähtiputket, punahatut, kaunokit, asterit, rantakukka jne. Nauhukset pullistelevat kimalaisia ja perhosia elokuussa. Niin, perhonenkin on pölyttäjä.

Jos pihassasi on hedelmäpuita, marjapensaita, perennoja ja luonnonkasveja tai tonttisi rajoittuu metsään tai muuhun luonnonalueeseen, voisit harkita mehiläispesän ottamista pihallesi. Jos harkitset oman pesän hankkimista, on paikallaan käydä jonkinlainen kurssi mehiläistarhauksesta. Mehiläinen on kotieläin ja yhdenkin pesän omistaminen vaatii ilmoituksen Eviralle. Toinen tapa on pyytää mehiläistarhaajalta pesä pihaan, jolloin tarhaaja pitää siitä huolen. Suomen mehiläishoitajien verkkosivuilla on tarhaajia, jotka tuottavat pölytyspalvelua

Mehiläinen kotieläimenä on mielenkiintoinen ja kiehtova. Kun mehiläinen lähtee auringonkukasta pesälleen siitepölyvasut niin täynnä keltaista siitepölyä, että lento on vaappuvaa. Silloin voit olla tyytyväinen, että olet onnistunut kasvattamaan kukan, jonka varastoidun siitepölyn turvin mehiläispesä alkaa juuri näihin aikoihin valmistautua tulevaa kesää varten.’
Anneli Heikkilä